Kuinka valita sukset?

Valitse sukset kolmessa vaiheessa: päätä ensin laji, valitse sitten pituus oman pituutesi ja jäykkyys painosi mukaan, ja sovita lopuksi malli siihen, miten ja missä hiihdät. Murtomaasuksissa paino ratkaisee usein enemmän kuin pituus, koska suksen jäykkyys määrää, pitääkö suksi ylämäessä ja liukuuko se tasaisella.

Laskettelusuksissa ajotyyli ja rinne, jolla vietät eniten aikaa, kertovat sopivan pituuden, leveyden ja kääntösäteen. Kun tiedät nämä asiat etukäteen, karsit liikkeen hyllystä suurimman osan vaihtoehdoista ennen kuin sovitat yhtäkään paria.

Aloita lajista ja käyttötavasta

Murtomaasukset ovat kapeat ja kevyet, ja kantapääsi jää siteessä vapaaksi. Murtomaahiihdossa on kaksi tyyliä: perinteinen, jossa hiihdät latu-urissa, ja vapaa eli luistelu, jossa potkit tasoitetulla latupohjalla sivuttain. Tyylit vaativat eri sukset, joten päätä ensin, kumpaa aiot hiihtää.

Laskettelusukset ovat leveämmät ja painavammat, ja mono lukittuu siteeseen kokonaan. Jos liikut talvella enimmäkseen metsässä tai lumikengän tapaan latujen ulkopuolella, katso mieluummin leveämpiä metsä- tai retkisuksia, sillä tavalliset murtomaasukset uppoavat pehmeään lumeen.

Mieti myös, kuinka usein hiihdät. Jos lähdet laduille vain muutaman kerran talvessa, vuokrasukset tai huoltovapaa pitopohja säästävät rahaa ja vaivaa. Viikoittain hiihtävälle kannattaa sijoittaa sukseen, joka on valittu omalle painolle.

Murtomaasuksien pituus ja jäykkyys

Valmistajien kokotaulukoissa, esimerkiksi Fischerillä, Madshusilla ja Atomicilla, perinteisen suksen pituudeksi suositellaan yleensä omaa pituuttasi plus 20–30 senttimetriä. Luistelusuksi on lyhyempi, tyypillisesti pituutesi plus 10–15 senttimetriä. Pituus on kuitenkin vasta lähtökohta.

Jäykkyys ratkaisee, toimiiko suksi juuri sinulle. Perinteisen suksen keskellä on pitoalue, jonka kuuluu nousta irti lumesta, kun liu’ut kahdella suksella, ja painua lunta vasten, kun potkaiset.

Liian jäykässä suksessa pitoalue ei kosketa lunta ja suksi luistaa ylämäessä taaksepäin. Liian pehmeässä suksessa pitoalue laahaa lumessa koko ajan, jolloin luisto hidastuu ja pitovoide kuluu nopeasti.

Voit testata jäykkyyden kotikonstein paperitestillä. Seiso suksilla tasaisella lattialla paino tasan molemmilla jaloilla ja pyydä toista vetämään paperiarkkia siteen alta: paperin pitää liikkua. Siirrä sitten koko paino yhdelle suksella, jolloin paperin pitää jäädä puristuksiin.

Luistelusukset ovat rakenteeltaan jäykempiä, koska niissä ei ole pitoaluetta ja suksen kaari kantaa painosi liu’un aikana.

Useimmat valmistajat ilmoittavat suksen kantavuuden painovälinä, esimerkiksi 65–80 kiloa. Valitse sukset ensisijaisesti tämän välin mukaan ja tarkista vasta sitten pituus.

Lue myös: Kuinka paljon teessä on kofeiinia?

Pitopohja: voide, karva vai kuvio

Perinteisissä suksissa valitset myös pitopohjan, ja tämä valinta vaikuttaa siihen, kuinka paljon aikaa käytät suksien huoltoon.

Voideltava pohja antaa parhaan pidon ja luiston, kun osut oikeaan voiteeseen. Se vaatii kuitenkin lämpötilan mukaista voitelua ja kokemusta, ja nollakelillä onnistuminen on vaikeaa kokeneellekin.

Karvapohjassa pitoalueelle on liimattu mohair- tai synteettinen karvanauha, joka pitää laajalla lämpötila-alueella ilman pitovoidetta. Karvapohjasukset ovat yleistyneet kuntohiihtäjien keskuudessa nopeasti, koska ne yhdistävät kohtuullisen luiston ja lähes huoltovapaan pidon. Karvanauha kaipaa silti välillä puhdistusta ja kyllästystä.

Kuviopohja eli niin sanottu kalansuomupohja on huoltovapain vaihtoehto. Se toimii nollakelillä ja vaihtelevissa oloissa, mutta luisto on kolmesta hitain ja suksi pitää ääntä.

Suksivoiteissa kannattaa tietää, että Kansainvälinen hiihtoliitto FIS kielsi fluoripitoiset voiteet kilpailuissa kaudesta 2023–2024 alkaen. Fluorittomat voiteet ovat nykyään perusvalikoimaa myös kuntohiihtäjälle.

Laskettelusuksien pituus, leveys ja kääntösäde

Laskettelusuksien pituus määräytyy taitotasosi ja ajotyylisi mukaan. Aloittelija pärjää parhaiten suksilla, jotka ulottuvat noin leuan korkeudelle, koska lyhyt suksi kääntyy helposti.

Keskitason laskijalle sopii suksi nenän ja silmien väliltä, ja kokenut laskija valitsee usein pään mittaiset tai pidemmät sukset. Jos suksessa on rocker eli kärjestä ylöspäin taivutettu muoto, lumeen osuva kantti on lyhyempi, joten voit valita hieman pidemmän suksen.

Suksen vyötärön leveys kertoo, mihin suksi on tehty. Rinnesuksien vyötärö on tyypillisesti 65–85 millimetriä, all mountain -suksien 85–100 millimetriä ja vapaalaskusuksien yli 100 millimetriä. Suomen rinteet ovat usein kovia ja jäisiä, joten useimmille sopii parhaiten kapeampi rinnesuksi, joka pitää kovalla alustalla.

Kääntösäde ilmoitetaan metreinä suksen kyljessä. Alle 14 metrin säde tekee lyhyistä ja nopeista käännöksistä helppoja, kun taas yli 17 metrin säde sopii pitkiin ja vauhdikkaisiin kaarteisiin.

Monot ja siteet ovat puolet valinnasta

Hyvätkään sukset eivät toimi, jos monot hiertävät tai siteet eivät sovi monoihin. Murtomaahiihdossa NNN-, Prolink- ja Turnamic-järjestelmien monot sopivat pääosin toistensa siteisiin, mutta vanha SNS-järjestelmä ei ole niiden kanssa yhteensopiva.

Monissa nykyaikaisissa siteissä voit myös siirtää sidettä eteen tai taakse ja hakea pidon ja luiston tasapainoa ilman työkaluja.

Laskettelussa monot kannattaa sovittaa ennen suksia. Monon jäykkyysluku eli flex kertoo, kuinka paljon voimaa taivutus vaatii: aloittelijalle sopii pehmeämpi mono, kokeneelle laskijalle jäykempi.

Siteiden laukaisuarvo säädetään ISO 11088 -standardin mukaan painosi, pituutesi, ikäsi, taitotasosi ja monon pohjan pituuden perusteella. Anna tämä säätö aina suksihuollon tehtäväksi, koska väärin säädetty side voi jättää laukeamatta kaatuessa.

Yleisimmät virheet suksiostoksilla

Murtomaasuksissa yleisin virhe on valita sukset pelkän pituuden mukaan. Kaksi samanpituista hiihtäjää voi tarvita täysin eri jäykkyyden, jos painoero on 20 kiloa.

Laskettelussa moni ostaa liian pitkät tai jäykät sukset kasvunvaraksi. Taitojen kehittyminen kuitenkin hidastuu, kun suksi ei käänny ilman ylimääräistä voimaa.

Käytetyt sukset, esimerkiksi Tori.fi-palvelusta, ovat hyvä tapa säästää, kunhan tiedät suksen kantavuuden tai pääset tekemään paperitestin ennen kauppaa. Tarkista myös pohjan ja kanttien kunto, sillä syvät naarmut ja ruoste maksavat huollossa.

Monissa urheiluliikkeissä ja suksihuolloissa on jäykkyysmittari, joka mittaa murtomaasuksen kaaren painoasi vastaan muutamassa minuutissa. Pyydä mittaus ennen kuin maksat, niin tiedät jo liikkeessä, toimiiko suksi sinulle ladulla.

Usein kysytyt kysymykset